Soittotekniikka
Pianokoulu
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Yleistä pianotekniikasta
- On monta erilaista, hyvää tapaa soittaa pianoa - ihmiset ovat keskenään erilaisia, samoin pianotekniikat saattavat poiketa toisistaan paljonkin. Soittotavan mahdollistama musiikillisen lopputulos ja soittotavan ergonomisuus ovat kenties tärkeimmät kriteerit silloin, kun arvioidaan onko soittotapa tai -tekniikka hyvä tai huono.
- Aukottoman pianometodin luominen edellyttäisi sitä, että metodin luoja olisi tullut sekä muusikkona että pianistina täysin valmiiksi. Käytännössä epätäydellisen pianistin ja muusikon luoma aukoton metodi olisi pakkopaita, joka estäisi luovuuden ja ratkaisumallien kehittymisen. Tästä johtuen "metodista" on parhaimmillaankin mahdollista esittää ainoastaan elementtejä, joiden soveltaminen, sekoittaminen ja kehittäminen jää loppujen lopuksi ja pohjimmiltaan piano-opiskelijan omalle vastuulle (vrt. Chopinin ongelmat keskeneräiseksi jääneen pianometodin luomisessa - keskeneräinen metodi löytyy julkaistuna Eigeldingerin kirjan lopusta).
- Pianotekniikka voidaan jakaa fyysiseen ja psyykkiseen tekniikkaan. Tällöin fyysisellä tekniikalla tarkoitetaan kaikkia niitä fyysisesti mahdollisia liikkeitä ja liikeryhmiä, joita pianon soittamisessa voidaan käyttää. Psyykkisellä tekniikalla vastaavasti tarkoitetaan kaikkia niitä mahdollisia ajattelun ja mielteiden hallinnan menetelmiä, joita pianististen liikkeiden koordinaation hallinnassa voidaan käyttää.
- Pianoa soitetaan ensisijaisesti aivoilla ja vasta toissijaisesti käsillä. Siten hyvin ajateltu on puoliksi tehty.
- Clementin aksiooma: Paras ratkaisu on sellainen, joka sallii parhaan mahdollisen lopputuloksen helpoimmalla mahdollisella tavalla.
- Pianotekniikan taloudellisuus (ekonomisuus) ja ergonomisuus ovat hyödyllisiä pyrkimyksiä, mutta ratkaisut niihin ovat kuitenkin enemmän tai vähemmän yksilöllisiä.
- Tekniikan ekonomisuus ja ergonomisuus voidaan myös jakaa tekniikan tavoin fyysiseen ja psyykkiseen osaan - usein ne ovat keskenään kääntäen verrannollisia.
- Pianon fyysiset rajoitteet ja mahdollisuudet
- Teoreettispainotteisia käsitteiden määritelmiä
[muokkaa] Koskettimiston rakenne ja käden rakenne
- Neuhausin mukaan käden rakenne ja koskettimiston rakenne vastaavat toisiaan. Koskettimisto onkin saanut nykymuotonsa ihmisen käden anatomisten ominaisuuksien mukaan: mustat koskettimet pidemmille keskimmäisille sormille ja valkeat koskettimet kaikille sormille.
- Chopin aloitti piano-opetuksensa asettamalla oppilaan käden koskettimille E-Fis-Gis-Ais-H (alkaen peukalosta); tällöin käsi lepää helpoimmassa mahdollisessa asennossa koskettimistolla: pitkät sormet (etu-, keski- ja nimetön sormi) mustilla ja lyhyet (peukalo ja pikkusormi) valkeilla koskettimilla
[muokkaa] Istuma-asento
- Hyvä istuma-asento takaa soittajalle liikkeiden maksimaalisen vapauden, helppouden ja ekonomisuuden
- Istuma-asento on yksilöllinen (verrattakoon keskenään vaikkapa Ashkenazyn ja Horowitzin istuma-asentoja), mutta hyvänä peruslähtökohtana voidaan pitää tilannetta, jossa selkä vapaasti suorassa istuttaessa nenä asettuu noin yksiviivaisen d-koskettimen kohdalle. Koskettimiston puoliskat ovat keskenään symmetrisiä tämän "akselin" jakamasta kohdasta käsin. Lisäksi ihmisen kädet ovat yleensä suunnilleen saman mittaiset, joten istuttaessa yksiviivaisen d:n kohdalla, molemmille käsille mahdollistuu suunnilleen yhtä suuri toimintasäde.
- Istuimen korkeus on paljolti sidoksissa subjektiiviseen mukavuuden tunteeseen, mutta yleisesti ottaen lyhytraajaisemmat pianistit näyttäisivät suosivan korkeampaa istuinta kuin pitkäraajaiset pianistit. Terveenä lähtökohtana voitanee pitää esimerkiksi tilannetta, jossa kyynärpää on istumakorkeuden seurauksena suunnilleen samalla korkeudella kuin rystyset.
- Istuimen etäisyys pianosta on myös paljolti sidoksissa subjektiiviseen mukavuuden tunteeseen, mutta hyvänä lähtökohtana voidaan pitää tilannetta, jossa käsien ollessa koskettimiston keskialueella, olkavarsi roikkuu suunnilleen kohtisuorasti alaspäin.
[muokkaa] Jännitys, rentous ja vapaus
[muokkaa] Tuki ja käden massan hallinta
- Mentaalitekninen ratkaisu käden massan hallintaan: mielikuva ilmassa (tai muussa väliaineessa) kelluvasta tai uivasta kädestä (Balleriinan käsi?), jossa kellumisen pinta on joko koskettimiston pinnan ylä- tai alapuolella. Mitä alemmaksi (suhteessa koskettimiston pintaan) mielikuva kellumisen pinnasta sijoitetaan, sitä raskaammaksi käsi muuttuu ja sitä suuremmaksi soiton volyymi muuttuu
- Mentaalitekninen ratkaisu käden käden nopeuden hallintaan: viskositeetin muuttuminen, eli sen kuvitteellisen väliaineen, jossa käsi ui, tiheyden/sitkeyden muutos (esim. ilmasta vedeksi, vedestä öljyksi, öljystä rasvaksi)
- Pintatila ja pohjatila (eli kevyt käsi ja raskas käsi): käden massan hallinta täysin painottomasta maksimimassaan saakka
- koskettimiston avaruusgeometriset ominaisuudet koskettimien ollessa ylhäällä => käden mukautuminen tähän tilanteeseen ns. pintatila eli tila, jossa käsivarren ja kämmenen yhteenlaskettu massa on niin pieneksi kevennetty, että koskettimet eivät aivan vielä painu käden massan alla pohjaan ilman sormien avustavaa liikettä => harjoittelun avuksi "pintakoskettimisto"
- koskettimiston avaruusgeometriset ominaisuudet koskettimien ollessa pohjassa => käden mukautuminen tähän tilanteeseen ns. pohjatila eli vähintään tilanne, jossa käden massa riittää painamaan koskettimet pohjaan ilman sormien liikettä => harjoittelun avuksi "pohjakoskettimisto"
- Esimerkkinä pintatilan ja pohjatilan (sekä myöhemmin kuvattavista sormen yli- ja alivienneistä) soveltamisesta tekniseen ongelmaan, katkelma Chopinin etydiä op. 25:
[muokkaa] Opettelu ja harjoittelu
[muokkaa] Sormitus
- Yksilöllinen, käden rakenteesta riippuvainen, mutta yleisesti sovellettavia perusperiaatteita olemassa.
- Matti Raekallion kirja, Sormituksen strategiat, on erinomainen johdatus aiheeseen.
- elinikäisen oppimisen kohde
- suurten mestareiden sormitustapojen tutkiminen ja syiden pohtiminen aina hyödyllistä
- kukaan ei synny käden käyttöohjeiden kanssa eivätkä toisen käden käyttöohjeet välttämättä sovellu omillesi, parhaan ratkaisun oivaltamiseen saattaa mennä pitkä aika
- käden maksimiulottuvuus contra käden käytännöllinen maksimiulottuvuus (kts. John Sloboda: "Determinants of finger choice in piano sight reading." with E.F.Clarke, R.Parncutt, and M.Raekallio. Journal of Experimental Psychology: Human Perception and Performance. 24.1, 185-203, 1998.)
- Sormituksen on integroitava sormien liikkeet mahdollisiman hyvin käden suuriin liikkeisiin (liikehierarkia), liikkeet eivät saa sotia toisiaan vastaan, joten sormituksen oltava sen mukainen
- Metasormitus: sormituksen metrisesti painollisille iskuille muodostuva "luuranko", johon muut sormituksen osat kiinnittyvät (vrt. soiton aikana tapahtuva liikkeiden tietoinen havaitseminen contra tiedostamattomat elementit): vaatii erityistä huomiota ja harjoittelua (rytmisten muunnosten avulla tapahtuva harjoittelu yleisesti ottaen vahvistaa metasormitusta); yleensä metasormitus on enemmän pohjatilassa kuin muu osa tekstuuria
[muokkaa] Äänentuotto
- Koskettimien vetäminen ja työntäminen, pianonsoiton teorian kiistakapula
- Vetämisen tuntuma pintatilassa: koskettimien kuopaiseminen (vrt. hevonen)
- Työntämisen tuntuma pintatilassa: kevyt nojaaminen sormiin
- Tasapaino ideaalitilanteena: yhdistää edelliset siten, että tasapainoon palataan yhä uudelleen, riippumatta siitä onko ääni tuotettu kuopaisemalla vai nojaamalla
- volyymi ja ranteen/kämmenen kovuus: suuri volyymi edellyttää paljoa massaa ja pohjatilaa (mahdollisesti myös kovempaa kämmentä ja kovempaa rannetta), pieni volyymi enemmän pintatilaa ja tasapainoa
[muokkaa] Soinnin eriyttäminen
- soinnin eriyttäminen edellyttää käden massan eriyttämistä sormille tarpeen mukaiseksi => massajakauma
- Tukisormi: sormi, jonka varassa käden massa lepää
- Painottomat sormet: sormet, joiden varassa käden massa ei lepää
- kts. Horowitzin haastattelu
- kts. myös tämä näkemys ja vertaa sitä Horowitzin ajatuksiin - mielestäni tämä ohje on parempi kuin Horowitzin, vaikka molemmat ovat kyllä käyttökelpoisia
- Saint-Saënsin etydi n:o 2 pureutuu erityisesti tähän aihepiiriin
- harjoitukset soinnin eriyttämiseen
[muokkaa] Sormien ali- ja yliviennit
- Peukalon vieminen kämmenen alle tai kämmenen vieminen peukalon yli
- Normaalin peukalon aliviennin rinnalle voi ottaa peukalon (tai jonkun muun sormen) yliviennin tilanteissa, joissa pitää soittaa hyvin nopeasti esim. murtosointuja, sekä muiden sormien kuin peukalon aliviennin
- esimerkkinä "hypernopea" murrettu C-duurisointu ylöspäin sormituksella 1-2-3-5-1-2-4-5-1-2-4-5-3, alkaen keski-C:stä ja päätyen koskettimiston ylimpään C:hen: ryhmien viimeisille sormille (tässä tapauksessa pikkusormi) tuleva kosketin päästetään irti ennenkuin seuraavan ryhmän ensimmäistä ääntä on soitettu; seuraavan ryhmän ensimmäiselle sormelle (tässä tapauksessa peukalo, viimeistä keskisormea lukuunottamatta) tuleva kosketin soitetaan ikään kuin "heittämällä" peukalo käden edellisessä asemassa olleen kämmenen yli (kyseessä on vain mielikuva - liikkeen kirjallista ilmaisua pitäisi varmasti hioa täsmällisemmäksi); tämä on samalla esimerkki "käsivarsilegatosta", ts. subjektiivisesta legatovaikutelmasta, joka syntyy yhdeksi kokonaisuudeksi mielletystä liikkeestä - yksi yhtenäinen liike integroi sen aikana syntyvät äänet fraasiksi, ja käytännössa (riittävällä harjoittelulla ja riittävällä dynaamisella kontrollilla) murtosointu saadaan kuulostamaan lähestulkoon legatolta.
- Chopinin etydit Op. 10 n:o 8 ja Op. 25 n:o 12 tarjoavat erinomaisen esimerkin tapauksista, jossa tarvitaan peukalon ylivientiä ja pikkusormen tai nimettömän alivientiä
